Disneyn perintö modernissa animaatiossa – Osa 1
Julkaistu:
Disneyn vaikutus animoituun mediaan on valtava. Ei ole liioiteltua väittää, että kaiken länsimaisen animaation pohjana toimivat 12 periaatetta, jotka Disneyn studion animaattorit ovat luoneet. Vaikka säännöt ovat kehittyneet 1930-luvulla Lumikki-elokuvan tarpeisiin, ovat Disneyn periaatteet täysin toimivia myös kokonaan digitaalisesti valmistettujen animaatioiden aikana.
Mainosanimaatioiden valmistuksessa ei välttämättä tarvitse noudattaa kaikkia – tai mitään – Disney-animaatioiden periaatteista, mutta periaatteet on kuitenkin ensin hyvä tuntea, jotta niitä voi rikkoa.
Tässä blogitekstissä referoin lyhyesti kuutta ensimmäistä Disneyn periaatetta. Ehkäpä tunnistatte joitakin näistä periaatteista, kun seuraavan kerran katsotte jonkin Disney-klassikon.
1. Litistyminen ja venyminen
Tärkein ja yleisin periaatteista on litistyminen ja venyminen. Näiden avulla animoitavalle objektille voidaan määritellä painon tuntu ja joustavuus. Objekti venyy liikkeen kiihtyessä liikkeen suuntaisesti, mutta pysähtyessään objekti litistyy suhteessa objektin painoon, joustavuuteen ja nopeuteen ennen pysähtymistä. Objektin massan on kuitenkin säilyttävä samana litistyessä ja venyessä.
2. Ajoitus
Ajoitus on myös tärkeä periaate. Ajoituksella voidaan kuvata animoitavan objektin massaa. Mitä painavampi objekti on kyseessä, sitä hitaammin se lähtee liikkeelle, ja sitä hitaammin objekti myös pysähtyy. Kevyempi objekti taas kiihtyy ja hidastuu nopeammin kuin painava.
Ajoituksella voidaan myös kuvata hahmon tunnetilaa tai luonnetta. Leppoisan hahmon liikkeet ovat hitaita ja rauhallisia, kun taas kiihtyneen hahmon liikkeet alkavat ja loppuvat nopeasti.
3. Ennakointi
Tämän periaatteen mukaan animoitava objekti antaa yleisölle pienen vihjeen tulevasta liikkeestä. Esimerkiksi jos animoitu hahmo aikoo huutaa kovaa, vetää hän ennen varsinaista huutoa keuhkot täyteen ilmaa, jolloin hänen rintakehänsä pullistuu ja hänen suunsa saattaa aueta ammolleen. Ehkä kaikkein yksinkertaisin keino käyttää ennakointia animaatiossa on kohdistaa animoitavan hahmon katse etukäteen kohteeseen, joka liittyy tulevaan toimintaan. Ennakointi tuo realismin tuntua animoituihin liikkeisiin, ja se myös lisää tunnetta ja draamaa.
4. Lavastus
Kuten teatterissa ja elokuvissa, myös animaatiossa käytetään lavastusta. Lavastuksen tehtävä animaatiossa on välittää yleisölle kohtauksen tärkein viesti ja estää yleisön huomiota kiinnittymästä mihinkään epämääräiseen. Lavastus voidaan toteuttaa usealla tavalla, kuten valoilla, varjoilla tai animoitavien objektien sommittelulla tai animoitavien liikkeiden ajoituksella.
5. Seuraavat ja päällekkäiset liikkeet
Tämä periaate auttaa animoitavaa objektia tai hahmoa siirtymään asennosta toiseen. Siirtymään kuuluu kolme vaihetta: Valmistautuminen, suoritus ja lopetus. Kaikilla objekteilla on massan keskipiste, niin myös animoiduilla. Massan keskipisteen liikkuessa objektin muu massa seuraa mukana, mutta hieman jäljessä.
Jos massan keskipiste on vaikkapa ihmishahmon lantio, aloittaa se liikkeen ensimmäisenä ja muut ruumiinosat aloittavat liikkeen vähän myöhässä verrattuna lantioon. Pysähtyessä muut ruumiinosat lopettavat liikkeen vasta lantion pysähtymisen jälkeen. Ne osat, jotka ovat kauimpana massan keskipisteestä pysähtyvät viimeisenä. Animoidun hahmon eri ruumiinosat, vaatteet ja muut mahdolliset objektit valmistautuvat, suorittavat ja lopettavat liikkeensä eri aikaan riippuen niiden massasta ja sijainnista.
6. Improvisoitu liike sekä analysoitu liike
Improvisoidulla liikkeellä tarkoitetaan animoitua liikettä, jonka animaattori piirtää kuva kerrallaan eikä lopputuloksen visuaalista muotoa tarvitse tietää tarkasti etukäteen. Tätä tekniikka on kannattaa soveltaa kohtauksissa, jotka sisältävät rytmikästä liikettä, paljon päällekkäistä animointia tai nopeita objektin muodon muutoksia. Improvisoidulla liikkeellä tuotettu animaatio on hyvin spontaania ja eloisaa. Improvisoitu liike on kuitenkin hidasta tuottaa, joten mainosanimaatioissa sitä harvemmin näkee.
Analysoitu liike on kustannustehokas tapa tuottaa animaatiota, analysoidussa liikkeessä animaattori valitsee miltä animoitava objekti näyttää eri animaation vaiheissa, kuten vaikka animaation alussa, keskikohdassa ja lopussa. Näitä kuvia, jotka analysoidun liikkeen animoinnissa luodaan ensimmäisenä, kutsutaan avainasennoiksi. Näiden animoinnin jälkeen animaattori animoi puuttuvat kuvat avainasentojen väliin. Avainasentojen luomisessa animaattorilla on hyvä mahdollisuus kiinnittää erityistä huomiota objektin yksityiskohtiin ja siluettiin. Avainasentojen väliin tulevien kuvien päätarkoitus on yhdistää avainasennot toisiinsa, näiden kuvien siluetin ja yksityiskohtien tarkalle hiomiselle ei ole samanlaista tarvetta kuin avainasennoissa. Analysoidun liikkeen hyödyt kustannustehokkuuden lisäksi ovat virheiden minimointi ja animoitavan objektin hallittu liike.
