Formaattien mahtava maailma – mikä kuvanlaatuun vaikuttaa?

Julkaistu 10.04.2019

Kuvanlaatu on vaikea sana, koska siihen liittyy niin monia tekijöitä. Monet ovat kuulleet että ”enemmän megapikseleitä ei tarkoita, että kuvasta tulisi parempi”, mikä on pitkälti totta. Megapikselit tai resoluutio, eli käytännössä kuvan koko on yksi tekijä, mutta yhtä tärkeä on formaatti eli pakkausmuoto.

Näiden lisäksi kuvaan vaikuttavat tietysti se, kuinka laadukkaan kameran kennolla se taltioidaan ja se, mitkä asetukset kamerassa on kuvaushetkellä. Ja myös se, kuvaatko Lapin usvaisia koskia auringonnousussa vai roskakatoksen likaista lattiaa yöllä, mutta toisaalta kauneus on katsojan silmässä.

Tässä artikkelissa pyrin avaamaan kuvanlaadun perusasioita nimenomaan tiedostomuodon kannalta, enkä huomioi kameran asetuksia taikka olosuhteita tämän enempää.

Valokuvan koko – megapikselit ja resoluutio

Digitaalinen kuva muodostuu pikseleistä, eli pienistä erivärisistä neliöistä, jotka yhdessä muodostavat kuvan. Mitä enemmän pikseleitä on, sitä tarkempi kuva muodostuu. Valokuvauksessa puhutaan megapikseleistä, eli miljoonista pikseleistä. Useimmat nykyiset edullisetkin järjestelmäkamerat ottavat yli 20 megapikselin kuvia, kalliimmat mallit 30-60 megapikseliä, tietyt huippumallit jopa yli 100 megapikseliä.

Isompi megapikselimäärä mahdollistaa muun muassa huolettomamman kuvan rajailun jälkikäteen sekä suuremmat tulosteet. Pelkällä 10 megapikselillä voi kuitenkin tulostaa erinomaisesti noin A4-kokoisia tulosteita, joten nykykameroiden yleinen 24 megapikseliä riittää varmasti harrastelijan käyttöön tässä mielessä.

Jos tarvetta on nimenomaan kuvan tulostukselle, tärkeää on kiinnittää huomio myös resoluutioon. Resoluutio ilmoitetaan yleensä pikseleinä tuuman matkalla (PPI, pixels per inch), ja optimaaliseen tulostukseen suositellaan yleensä 200-300 PPI:tä, mitä järjestelmäkamerat oletuksena ottavatkin. Täytyy muistaa, että mitä isompana kuva tulostetaan, sen kauempaa sitä myös yleensä katsellaan, eli seinän kokoisen tulosteen ei tarvitsekaan näyttää lähietäisyydeltä yhtä tarkalta kuin perhealbumin kymppikuvan. Näytöllä katsottaessa resoluutiolla ei ole vaikutusta: jos muutat 300 PPI:n kuvan 1 PPI:n kuvaksi, näyttää se näytöllä yhä samalta.

Pikselit liikkeessä – videokuvan koko ja kuvataajuus

Videokuvan pikselit ovat periaatteessa ihan samanlaisia kuin valokuvassa, ja samaan tapaan mitä enemmän niitä on, sen tarkempaa on videomateriaali. Eronahan valokuvaan on, että videolla kuvia tulee nopeassa tahdissa monta peräkkäin, jolloin katsojan silmissä näemme kohteiden liikkeen. Perinteinen elokuvan kuvataajuus on 24 ruutua sekunnissa (fps, frames per second), ja nykyään käytetään yleisimmin joko 25, 50 tai 60 fps:ää riippuen tilanteesta. Monet kuluttajahintaluokankin kamerat voivat kuvata nykyisin esimerkiksi 100 fps:llä, mitä voidaan hidastaa neljäsosaan kuvataajuuden kärsimättä. Ihmissilmään alle 20 fps alkaa näyttää häiritsevän tökkivälle.

Nykyhetken videovillitys on 4K, mutta mitäs se oikeastaan tarkoittaakaan? 4K-videon pitkä sivu on noin 4000 pikseliä leveä. Se on tuplasti enemmän kuin jo tutuksi tulleen Full HD -videon, minkä koko on 1920×1080 pikseliä. 4K:ssa on itse asiassa yli 20 kertaa enemmän pikseleitä kuin vanhassa televisiolähetysstandardissa. Oheinen kuva auttaa hahmottamaan eri videoformaattien resoluutioita (huomaa resoluutio-sanan ero valokuvassa ja videossa: valokuvassa tarkoitetaan pikseleiden määrää tietyllä alalla, videossa pikseleiden kokonaismäärää).

Pakkaa sopivasti ja tarkoituksenmukaisesti!

Nyt kun olemme käsitelleet kuvan mittasuhteet, pääsemme puhumaan tiedostomuodoista ja niiden asetuksista. Näin yksinkertaistetusti kuvadataa voidaan tallentaa joko raakana tai pakattuna. Raakamuoto eli raw pyrkii säilyttämään mahdollisimman paljon informaatiota jälkikäsittelyä varten, mutta siitä syystä tiedoston koko on suuri. Käytännössä kaikissa järjestelmäkameroissa voit valita, tallennetaanko valokuva raakana vai pakattuna, mutta sen sijaan raakavideon taltioimiseen (ja editoimiseen) tarvitaan ammattimaisempaa kalustoa.

Raakakuvan isompi informaatiomäärä mahdollistaa esimerkiksi valotuksen säädön jälkikäteen: puhki palaneista tai alivalottuneista kohdista voidaan löytää vielä paljonkin yksityiskohtia. Raakamuoto on kuitenkin aivan liian raskas esimerkiksi internettiin, eikä raakatiedostoja yleensä pysty lukemaankaan muilla kuin niille suunnitelluilla ohjelmilla. Siksi lopullinen tallennusmuoto on aina pakattu, eli dataa hävitetään sen verran kuin on tarpeen, jotta tiedostosta tulee pienempi.

Valokuville yleisimpiä pakattuja muotoja ovat .jpg, .png. ja .tiff, videoille .mp4, .mpg, .avi ja .mov. Pelkkä tiedostomuoto ei kuitenkaan kerro tiedoston koosta tai laadusta suoraan mitään, vaan pakkauksen tasoa voidaan säätää. Mitä pienempään tilaan kuvadata ahdetaan, sen suttuisemmaksi yksityiskohdat ja värit menevät.

Videon tapauksessa puhutaan bit ratesta eli tiedostonsiirtonopeudesta, eli kuinka paljon dataa sekunnissa siirtyy. Keskiverto järjestelmäkamera tallentaa Full HD -videota noin 50 Mbps (megabittiä per sekunti), mutta internettiin, esimerkiksi YouTubeen suositellaan Full HD:lle noin 16 Mbps bit ratea. Videon resoluutio ja kuvataajuus (fps) vaikuttavat siihen kuinka suurta tiedonsiirtonopeutta vaaditaan. Liian alhainen bit rate aiheuttaa varsinkin nopeasti liikkuvien kohteiden epätarkkuutta. 50 fps video 4K-resoluutiolla vaatii noin 60 Mbps, 25 fps SD-videolle (480p) riittää vain 2 Mbps.

Minkä formaatin valitsen?

Jos tila tietokoneella riittää, kannattaa aina säilyttää valokuvien raakaversiot mahdollista myöhempää muokkailua varten, sekä tehdä valmiista videosta niin sanottu master-versio, jossa bitrate ynnä muut asetukset ovat laadukkainta mahdollista. Kerran pakattua materiaalia ei nimittäin saada enää alkuperäiseksi.

Sen sijaan internet-julkaisuun kannattaa valokuvat pienentää reilusti ja video pakata riittävästi, jotta katselijoilla ei kulu liikaa aikaa niiden latailuun. Kannattaa myös kiinnittää huomiota nimenomaan pakkauksen tasoon, eikä pelkästään resoluutioon. 4K on tämän päivän juttu, mutta sitä ei kannata pitää itseisarvona: sen täysilaatuiseen katseluun tarvitaan 4K-näyttö ja tarpeeksi tehoa toistolaitteelta ja internet-yhteydeltä. Suosittelen mieluummin pienentämään pikselimäärää, mutta pakkaamaan laadukkaammin.

Täytyy myös muistaa, että usein eri sosiaalisen median palveluilla on omat kuvakokonsa ja videolaatunsa, ja jos lataat liian laadukasta tiedostoa palveluun, koko pienennetään automaattisesti. Pienennys ei tapahdu useinkaan kuvanlaadun kannalta optimaalisesti, vaan tämän automaattisen laadun ruttauksen voit minimoida lataamalla jo valmiiksi palveluun sopivassa koossa. Oikeat koot ja pakkausasetukset löytyvät somepalveluiden ohjeista tai Mainostoimisto Luman blogista!