Haastatellen kohti parempia sisältöjä

Julkaistu 17.07.2018

Sisällöntuotantopalvelumme eivät rajoitu pelkästään sosiaalisen median sisältöihin. Toteutamme myös esimerkiksi pidempiä, artikkelimuotoisia sisältöjä asiakkaiden verkkosivuille. Mutta kuinka kirjoittaa asiantuntijatekstiä aiheesta, jonka asiantuntia et ole? Tämä on tarina siitä, kuinka minusta tuli auton ilmastointijärjestelmien asiantuntija – ainakin melkein.

Asiakkaanamme oleva autokorjaamo tahtoi vastikään alkaa julkaisemaan nettisivuillaan autonhuoltoon liittyviä artikkeleita. Tarkoituksena on avata artikkeleissa tarkemmin, mistä tunnistaa autossaan olevia vikoja, mitä autoilija voi tehdä ehkäistäkseen vikojen syntymistä ja mitä korjaamon tarjoamat eri huoltotoimenpiteet pitävät sisällään. Sisällöntuottajana otin homman hoitaakseni, ja olin jo innoissani aloittamassa ensimmäistä tekstiä, kun muistin etten tajua autoista yhtään mitään. Minulla ei ole edes ajokorttia. Hupsista.

Oli siis selvää, etten pystyisi kirjoittamaan aiheesta omin nokkineni. Mutta ratkaisu ongelmaan oli koko ajan hyppysissäni. Oli aika lähteä haastattelemaan!

Kysymys ja vastaus

Haastattelu on oiva apukeino sisältöjen luomiseen sosiaaliseen mediaan ja muuallekin. Haastattelussa kerätään tietoa käsiteltävästä aiheesta kysymysten avulla. Tämä mahdollistaa pureutumisen juuri niihin asioihin, joista halutaan eritoten kertoa. Haastattelukysymyksien miettiminen myös pakottaa ajattelemaan aihetta lukijan näkökulmasta.

Kun menin tekemään haastattelua autokorjaamolle, minun ei tarvinnut esittää tietämätöntä, vaan kysymykset tulivat aidosti ulkopuolisen näkökulmasta. Niin sanottu ”tyhmien kyseleminen” onkin itse asiassa tärkeää ja hyvä juttu (paitsi ehkä haastateltavan hermojen kannalta). Monesti omasta asiantuntija-alastaan kertoessaan päätyy ohittamaan joitakin asioita itsestään selvänä, vaikka ne olisivat lukijalle kaikkea muuta kuin selviä. Aivan ruohonjuuritasolta ei tarvitse artikkelissa lähteä liikkeelle, sillä lukija lienee aihepiiriin jollakin tavoin vihkiytynyt, jos on päätynyt siitä lisää nettisivuille lukemaan. Alan termistöt ja ammattijargon kannattaa kuitenkin selittää eli kirjoittaa auki. Selkeä ja ymmärrettävä teksti on helppolukuista, ja parhaimmillaan lukija voi oppia jotakin uuttakin!

Valmistaudu huolella

Kysymykset on hyvä miettiä valmiiksi ennen haastattelua. Karkeimmillaan kysymysrunko voi koostua uutisista tutusta viiden kysymyksen sarjasta: mitä – missä – milloin – miksi – mitä tästä seuraa? Kysymysten kuitenkin kannattaa olla tarkempia ja enemmän aihepiiriin istuvia. Tätä varten on syytä tutustua haastattelun aiheeseen hieman jo ennakkoon. Kaikista ilmiselvimmät perusasiat on mahdollista selvittää etukäteen ilman haastatteluakin, mikä säästää haastattelutilanteessa aikaa ja antaa haastattelijasta ammattimaisen kuvan.

Samalla kun miettii kysymyksiä ennakkoon, kannattaa rakentaa haastattelulle myös jonkinlainen runko. Kysymysten esitysjärjestys kannattaa jäsennellä siten, että haastattelussa käydään läpi aina yksi aihealue kerrallaan. Haastattelu soljuu jouhevammin, kun ei tarvitse hyppiä aihealueesta toiseen ja palata jo läpikäytyyn aiheeseen. Samalla artikkelilleen saa rakennettua jonkinlaisen rakenteen jo ennakkoon, ja sen kirjoittaminen helpottuu, kun tietyn aihepiirin asiat löytyvät kaikki muistiinpanoista peräkkäin.

Kysy ja kuuntele

Haastattelutilanteessa haastattelijan tehtävä on esittää kysymykset. Tärkeää on kuitenkin myös keskustelun pitäminen johdonmukaisena. Jos vastaukset alkavat rönsyilemään ja keskustelu on ajautunut sivuraiteille, haastattelijan tehtävä on ohjata se takaisin uomiinsa. Haastattelulle on varattu tietty aika, joten kannattaa pitää huoli, että kaikki tärkeät kysymykset ehtii esittää. Haastateltavaa ei kuitenkaan pidä estää vastaamasta kysymyksiin laajasti. Usein vastaus, joka menee hieman ohi alkuperäisestä kysymyksestä, onkin se koko haastattelun paras vastaus ja sisältää mielenkiintoista tietoa, joka on hyvä lisätä artikkeliin. Haastattelija on varta vasten tullut hankkimaan tietoa, joten kun haastateltava sitä auliisti antaa, ei ”flowta” kannata turhaan jarrutella.

Haastattelutilanne elää aina, ja haastattelijan on hyvä osata mukautua tilanteeseen. Ei riitä, että pelkästään keksii kysymyksiä etukäteen ja sitten kysyy ne haastateltavalta siinä järjestyksessä kuin ne on paperille kirjoittanut, vaan täytyy myös olla valmiina improvisoimaan jatkokysymyksiä. Kuten aiemmin mainitsin, usein kiinnostavimmat asiat tulevat esille silloin kun haastateltavan vastaus lähtee hieman sivu-urille. Tähän kohtaan täytyy osata haastattelijana iskeä. Haastattelu on pohjimmiltaan aina keskustelu, ja haastattelijan on aivan yhtä tärkeää osata kuunnella vastauksia kuin kysyä kysymyksiä. Tällä tavoin on valmiina kysymään jatkokysymyksiä tai tarkentavia kysymyksiä, vaikkei niitä etukäteen olekaan suunnitellut. Myös haastateltava arvostaa, kun haastattelutilanne on keskustelu, jossa hänet kohdataan ihmisenä eikä pelkästään tiedonlähteenä.

Saitko tuon ylös?

Klassisessa mielikuvassa haastattelija raapustaa muistiinpanoja pieneen lehtiöönsä sitä mukaa kun haastateltava puhuu. Monet käyttävät yhä nykyäänkin tuota perinteistä keinoa, mutta nykyaikainen keino haastattelun taltioimiseen on ääninauhuri. Mikä parasta, sellainen löytyy nykyään varmasti lähes kaikista älypuhelimista. Nauhoittamisen etuna kirjoitettuihin muistiinpanoihin nähden on se, että ääninauhalle taltioituu koko keskustelu, eikä mitään informaatiota näin ollen unohda. Se on samalla myös äänittämisen heikkous. Sen sijaan, että talteen olisivat jääneet ainoastaan tärkeimmät seikat, on nauhalla nyt koko haastattelu, mikä hidastaa materiaalin käsittelemistä.

Autokorjaamohaastattelussani laitoin nauhurin pyörimään, asetin sen pöydälle, ja sitten keskustelimme haastateltavan kanssa ennalta sovituista aiheista. Meillä oli onneksemme varsin löyhä aikataulu, joten keskustelimme niin kauan kuin juttua riitti.

Mustaa valkoiselle

Kun palasin toimistolle, edessä oli ehkä se raskain työvaihe, litterointi. Aukaisin tyhjän Word-dokumentin, laitoin nauhoitteen soimaan ja kirjoitin ylös sen mitä nauhalla puhuimme. En toki kirjoittanut haastattelua ylös sanasta sanaan, vaan keskityin suurimmaksi osaksi haastateltavan antamiin vastauksiin. Nauhoite kesti hieman yli 20 minuuttia, josta kirjoitin ylös kolmisen A4-sivua raakatekstiä. Käytän termiä raakateksti, koska kirjoitin kuulemani ylös mahdollisimman nopeasti, oikeinkirjoituksesta ja loppuvälimerkeistä välittämättä.

Seuraavaksi ryhdyin muokkaamaan materiaalia artikkelin muotoon. Tekstistä oli havaittavissa keskustelumme rakenne, joten tietyn aihepiirin vastaukset olivat aina peräkkäin. Hahmottelin mielessäni, mistä aiheesta artikkeli olisi hyvä aloittaa ja miten loppuartikkelin rakenne kulkisi. Sitten lähdin muokkaamaan varsin sotkuista raakatekstiä luettavaan muotoon. Tässä vaiheessa minun ei enää tarvinnut hankkia enempää tietoa, vaan kaikki tarvitsemani oli tullut esiin haastattelussa.

Parempaa sisältöä

Lopputuloksena oli varsin tiivis ja asiapitoinen artikkeli auton ilmastointijärjestelmistä. En olisi varmasti osannut lähteä kirjoittamaan artikkelia omien tietojeni pohjalta. Olisin toki voinut etsiä tietoa aiheesta internetistä ja alan kirjallisuudesta, mutta haastattelun avulla sain tietoa suoraan alan asiantuntijalta, ja juuri niihin kysymyksiin, jotka minua askarruttivat. Haastateltavani myös avasi minulle auliisti alan termejä ja vastasi tyhmimpiinkin kysymyksiini, joten mikään ei jäänyt epäselväksi.

Jos tarkoituksena on kirjoitella pidempiä – tai miksei myös lyhyempiäkin – sisältöjä yrityksen someen tai nettisivuille, kannattaa harkita haastattelumallin käyttämistä. Haastatella voi kuka tahansa, mutta se vaatii jonkin verran valmistelutyötä. Jos sopivaa haastateltavaa ei löydy, mikään ei estä myöskään haastattelemasta itseään: mieti kysymykset valmiiksi samalla tavoin kuin normaaliakin haastattelutilannetta varten, ja vastaa sitten niihin itse. Muista miettiä kysymyksiä lukijan näkökulmasta. Mitä lukija haluaisi asiasta tietää? Ohitanko joitakin asioita itsestään selvinä, vaikka ne tarvitsisivat tarkempaa selitystä? Haastattelu on keino tarkastella omaa erikoisalaansa ikään kuin sen ”ulkopuolelta”, mikä auttaa luomaan parempia ja kiinnostavampia sisältöjä.