Kameran lisävarusteet

 kategoriassa Valokuvausta

Leikitään, että olet juuri ostanut ensimmäisen järjestelmäkamerasi objektiiveineen. Sillä ei ole väliä, minkä merkkiseen tai hintaiseen malliin olet päätynyt, mutta kiinnostus kuvaamista kohtaan on kova. Värkkäät kaulahihnan paikoilleen, kiinnität objektiivin, laitat ladatun akun sisään ja napsautat virrat päälle. Mutta kamera ei suostukaan ottamaan kuvaa, koska muistikortti puuttuu. Ja kun olet sitten menossa kauppaan hakemaan korttia, ei kameralle olekaan minkäänlaista suojakassia.

Kameroihin on olemassa melkoinen liuta lisähärpäkettä, osa tärkeitä ja osa vähemmän tärkeitä. Tarpeeksi laadukkailla ja omaan käyttöön sopivilla varusteilla helpotetaan kuvauksen onnistumista, ja siksi niihin kannattaa perehtyä jo heti kuvausharrastuksen alusta lähtien.

Muistikortit

Aloitetaan vaikka muistikorteista. Nykyisin järkkärit syövät yleensä SD-mallin kortteja, kookkaampi CF-malli alkaa pikkuhiljaa väistyä. Tekniikka on kehittynyt nopeasti viime vuosina ja hinnat ovat pudonneet. Tallennustilaksi riittää peruskäytössä 16 tai 32 GB kortti, joka kustantaa muutaman kympin. Paljon videota kuvaava tai pitkälle reissulle lähtevä saattaa tarvita 64 GB tai isomman kortin. Jos haluat kuvata pitkiä yhtäjaksoisia videoita, kannattaa valita SDXC-kortti, jos kamerasi sellaisia tukee. SDHC ei nimittäin anna tallentaa yli 4GB tiedostoja.

Tämän lisäksi tärkeää on kirjoitus- ja lukunopeus. Vanha kaapista löytynyt kortti ei välttämättä riitä, varsinkin jos aiot kuvata 4K-videota tai tykittää sarjakuvauksella raakakuvatiedostoja. Joissain korteissa lukee ”Class10” tai ”300x”, mutta nämä merkinnät ovat vanhentuneita ja usein harhaanjohtavia. Nykyisin nopeus ilmoitetaan onneksi yleensä universaalisti yksiköllä MB/s, ja teoriassa 4K-video vaatii vähintään 30 MB/s nopeuden (U3-luokitus) toimiakseen tökkimättä (tämä toki riippuu myös, kuinka raskasta kodekkia kamera tekee). Nykyiset edullisetkin kortit kirjoittavat lähes aina 80-100 MB/s, joka riittää tähän hyvin. Jotkut uudet kamerat tukevat uusia standardeja UHS-I (vähintään 100MB/s) ja UHS-II (vähintään 256MB/s).

Vara-akut

Kameran mukana tulee yleensä yksi akku, millä satunnainen kuvaaja pärjää aika pitkälle. Reissatessa ei ole kuitenkaan latausmahdollisuuksia vähän väliä, ja vara-akku tulee tarpeeseen. Kameravalmistajan alkuperäisakkujen lisäksi on myynnissä puolet halvempia tarvikeakkuja, joiden luvataan olevan täysin aitojen veroisia. Itse olen ainakin Canonin kohdalla kuitenkin huomannut, että halpisversiot menevät huonoksi nopeammin, mutta alkuperäiset pitävät varauksensa loistavasti vielä monen vuoden jälkeen. Näin on todennut moni muukin internetin keskustelupalstoilla. Mitään räjähdyksiä tuskin tarvitsee pelätä, vaikka tarvikeakun hankkiikin, eivätkä ne sinällään toimi sen huonommin kuin alkuperäisakut, mutta tässä tapauksessa rahalla saa luultavasti enemmän käyttöikää.

Laukut ja reput

Kamera ja tarvikkeet kulkevat kätevästi niille tarkoitetussa laukussa tai repussa, ja ovat siellä samalla suojassa kolhuilta ja säältä. Se, minkä mallinen ja kokoinen laukku on itsellesi paras, riippuu kalustostasi, käyttöympäristöstäsi ja myös omasta mieltymyksestäsi. Repussa on kevyempi kuljettaa enemmän kalustoa, ja se on esimerkiksi pyöräretkellä parempi. Olkalaukku sen sijaan on kätevämpi nopeissa tilanteissa; vaihto-objektiiveihin pääsee käsiksi helposti laskematta laukkua maahan.

Näin perussääntönä kannattaa hankkia ennemmin vähän turhan tilava kuin liian pieni kassi; extratilalle voi tulla käyttöä joko uuden kaluston myötä, tai ihan muiden tarpeellisten asioiden kuljettamisessa (vaihtovaatteita, eväitä, matkamuistoja…) Jos liikut paljon ulkona, kannattaa sijoittaa sääsuojattuun laukkuun. Monissa nykylaukuissa ja -repuissa on varattu myös oma tilansa läppärille tai tabletille.

Jalustat

Jos koet tarvitsevasi jalustaa paljon, kannattaa ostaa kunnollinen. Parinkympin markettijalustat ovat yleensä huteria, ja varsinkin videokäytössä auttamattoman kehnoja, mutta voivat toki riittää kohtalaisesti harrastelijan satunnaiseen käyttöön. Paljon liikkuvalle valokuvaajalle laadukas hiilikuituinen kolmijalka on kevyt, pieneen tilaan menevä, mutta myös tukeva ja kestävä vaihtoehto, joka sopii painavammallekin kameralle. Kamerapään kanssa hintaa edulliselle hiilikuitujalalle tulee 100-200e.

Kunnollisessa mallissa ”pään” saa myös vaihdettua käytön mukaan. Kuulapää on nopea valokuvauksessa ja mahdollistaa kameran asennon lukitsemisen joka suuntaan. Videopäässä voidaan kameraa liikuttaa pysty- ja vaakasuuntaan tasaisesti vipuvarresta kääntämällä. Laadukas videopää kääntyy tasaisesti nestevaimennustekniikan ansiosta ja kääntökitkaa voi myös säätää.

Tripodissa on nimensä mukaisesti kolme jalkaa, mutta monopodissa vain yksi – ja moneen tilanteeseen se riittää. Monopodilla ei tietenkään oteta esimerkiksi tähtitaivaasta minuutin valotuksia, mutta yksi tukijalka mahdollistaa pidemmät suljinajat ja antaa vakauttaa myös videokuvauksessa. Siirtyminen paikasta toiseen on paljon nopeampaa ja helpompaa kuin kolmijalan kanssa.

Suotimet

Objektiivin linssin eteen on saatavana erilaisia lisälaseja, ja näitä kutsutaan suotimiksi eli filttereiksi. Sopivan suotimen koko riippuu objektiivin suodinkierteestä, esimerkiksi 52mm tai 77mm. Jotkut suotimet ovat täysin kirkkaita (clear, protector) ja niiden tarkoituksena on vain suojata etulinssiä. Muutaman euron halpisfilttereitä en suosittele, ne saattavat huonontaa kuvanlaatua paljonkin, mutta esimerkiksi HOYA:n laadukkaat filtterit ovat suhteessa halpa objektiivivakuutus. Parempi naarmu 30 euron protector-filtterissä kuin 300 euron objektiivissa.

UV-suotimet ovat peruja filmiajalta, jolloin kirkkaana päivänä voimakas ultraviolettivalo saattoi heikentää kuvan kontrastia. Nykyisin niitä käytetään lähinnä kirkassuotimen tapaan suojana. ND-suodin (neutral density) eli harmaasuodin toimii kuten aurinkolasi objektiivin edessä, vähentäen valon määrää ja mahdollistaen isommat aukkoarvot tai suljinajat myös kirkkaana päivänä. Harmaasuotimia on eri vahvuuksisia, sekä variable-versioita, joiden tummuutta voi säätää portaattomasti pyörittämällä. Videokuvauksessa säädettävä versio on kirkkaassa ulkoilmassa ylivoimaisen kätevä. Näiden lisäksi olemassa on muun muassa pyöröpolarisaatio-, gradual-, close-up-, wide-, infrapuna- ja valosaastesuotimia, mutta nämä harvemmin kuuluvat aloittelijan filtterivalikoimaan.

Puhdistus

Uusi kamera kannattaa myös pitää puhtaana ja sitä varten kannattaa ostaa muutama apuväline. Mikrokuituliinalla puhdistat jäljet linssistä, suotimesta tai näytöstä ja pumppupullolla puhallat pölyt pois linssistä tai kennolta. Jos kennolle on tarttunut kovemmin kiinni pysyviä roskia, on myynnissä niiden poistamiseen tarkoitettuja kennonpuhdistussettejä.

Harrastuksen syventyessä

Edellä esitellyt välineet luokittelisin perusvarusteisiin, jotka kuuluvat jokaisen ammattilaisen ja amatöörin kalustoon. Näiden jälkeen se mitä aiot kamerasi kaveriksi hankkia, riippuu ihan siitä, minkälaista kuvausta aiot tehdä. Jos kuvaat paljon sisätiloissa tai haluat alkaa kokoamaan studiota, alkaa perehtyminen salamoihin ja niiden lisävarusteisiin. Jos kuvaat timelapsea, on siihen omat apuvälineensä, kaikista videokuvaukseen liittyvistä varusteista puhumattakaan.

Kalliin kamerarungon oston jälkeen lisävarusteissa säästely voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Jossain vaiheessa tulet luultavasti löytämään eBayn ihmemaan ja edulliset kiinalaiset lisävekottimet avuksi kuvaamisen joka tilanteeseen. En missään nimessä sano, etteivätkö ne voisi olla aivan toimivia välineitä, mutta ainakin elektroniikan kanssa kannattaa olla tarkkana. Sen sijaan vaikkapa euron linssinsuoja toimii luultavasti aivan yhtä hyvin kuin 25 euron alkuperäinen Nikon-merkkituote. Yleissääntönä sanoisin, että säästä harkiten. Laadukas apuväline toimii luotettavasti ja kestää luultavasti pitkään ja hieman isompi kertainvestointi saattaa ollakin pitkällä aikavälillä säästö.

Kamerat Järjestelmäkamerat valokuvaus