Objektiivit eri tarkoituksiin

 kategoriassa Valokuvausta

Järjestelmäkameran rungolla ei tee mitään ilman objektiivia, ja sanotaankin että hyvän objektiivin valinta on itse kameran valintaa tärkeämpää. Linssejä on sekä tiettyyn käyttötarkoitukseen optimoituja että monikäyttöisiä malleja, ja se mikä on juuri sinulle oikea, riippuu luonnollisesti siitä mitä aiot kuvata.

KIINTEÄ VAI ZOOM?

Objektiivin käyttötarkoituksen määräävin ominaisuus on sen polttoväli. Lyhyt polttoväli, esimerkiksi 24mm tuottaa laajan kuvakulman, kun taas pitkä 200mm polttoväli tuo kaukana olevan kohteen lähelle. Objektiiveja on olemassa joko yhdellä kiinteällä polttovälillä, tai sitten linssiä voi zoomailla polttovälistä toiseen. Usein puhutaan virheellisesti ”zoomista”, kun tarkoitetaan yleisesti pitkiä polttovälejä.

Kun tilanteet vaihtuvat nopeasti, eikä ole tarkkaa tietoa minkälaista kuvaa seuraavaksi pitäisi ottaa, on zoomailu ylivoimaisen kätevää, siitä ei pääse mihinkään. Samoin jos on vaikka lähdössä reissuun, eikä halua kantaa mukanaan turhaa painoa, voi pärjätä hyvin yhdellä superzoom-objektiivilla (esimerkiksi 18-200mm). Kätevyyden hintana on kuvanlaadun ja valovoiman heikkeneminen, ja laadukkaat valovoimaiset zoomit maksavat paljon. Mitä suurempi on objektiivin zoomausalue, sen hankalampi on saada hyvää terävyyttä tai vähäistä vääristymää koko matkalle. Toki kaikki riippuu siitä, kuinka laadukasta materiaalia haluat saada: aloittelijalle tai satunnaiselle sunnuntaikuvailijalle laajan polttovälialueen tarjoamat mahdollisuudet ovat yleensä mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin terävyyden hifistely.

Kiinteä objektiivi on optimoitu vain tietylle polttovälille, jolloin kuvanlaatu paranee ja valovoimaa (suurinta mahdollista aukkoa) voidaan kasvattaa linssin koon ja painon kasvamatta aivan yhtä hurjasti. Esimerkiksi muotokuvaukseen kiinteät ovat laadukas vaihtoehto, ja vaikkapa 35mm objektiivi on osaavan kuvaajan käytössä erittäin monipuolinen. Kiinteän kanssa et zoomaile kohteeseen, vaan liikut itse lähemmäs tai kauemmas!

LAAJAKULMIA, PERUSPOLTTOVÄLEJÄ JA TELEJÄ

Aloittelevalle kuvaajalle riittää hyvin kameran mukana tuleva niin sanottu kit-linssi. Se on crop-kennoisessa rungossa yleensä 18-50mm laajakulmainen peruszoom, mikä kattaa monenlaiset tilanteet. Valovoimaa sen sijaan on yleensä vain f/3.5-5.6, eli kun taidot kehittyvät, tekee usein mieli päivittää joko valovoimaisempaan zoomiin tai johonkin itselle sopivaan kiinteään objektiiviin (esim. 35mm f/1.8 tai 50mm f/1.4). Tähän väliin täytyy mainita, että polttovälit ja niiden kuvakulmat riippuvat myös kameran kennon koosta: esimerkiksi Canonin täyskennoisen kameran 24 millin kuvakulmaan tarvitaan crop-kennoisella kameralla 15mm.

Noin yli 70mm polttovälin objektiiveja kutsutaan teleobjektiiveiksi. Niitä tarvitaan, kun kohteet ovat kaukana tai kun halutaan häivyttää kohteen tausta. 85mm tai 135mm kiinteät objektiivit ovat suosittuja muotokuvauksessa ja 70-200mm telezoom löytyy useimpien tapahtuma- tai urheilukuvaajien laukuista. Lintuja ynnä muita villieläimiä kuvaava tarvitsee käytännössä ainakin 300mm objektiivin, mieluummin 400-600mm. Telejatkeella voidaan pidentää polttoväliä entisestään esimerkiksi 1,4-kertaiseksi tai 2-kertaiseksi, mutta aina valovoiman, tarkennusnopeuden ja kuvanlaadun kustannuksella.

TARKENNUKSEN TEKNIIKASTA

Suurimmassa osassa uusista objektiiveista on automaattitarkennus. Sen toimintavarmuus riippuu käytetystä tekniikasta. Laadukkaiden linssien ultraäänimoottorit tarkentavat nopeasti ja äänettömästi, kun taas halvemman objektiivin mekaaninen moottori saattaa sahailla äänekkäästi, jos ei löydä kohtaa mihin tarkentaa. Toki myös rungon ominaisuudet vaikuttavat. Automaattitarkennuksen saa yleensä kytkettyä pois, jolloin tarkennusrengasta voi pyöritellä itse, ja joihinkin tilanteisiin tämä onkin varmin vaihtoehto.

Lähin tarkennusetäisyys vaihtelee linssin mukaan. Laajakulma tarkentaa yleensä lähelle, jopa 20 senttimetrin päähän, mutta toisaalta laaja kuvakulma ei sovi hyvin perinteiseen lähikuvaukseen koska se luo erikoisen kuvakulman. 200mm teleobjektiivi tarkentaa yleensä vain yli 1 metrin päähän, mutta pitkän polttovälin tuoma tiivis kuvakulma suurentaa kohdetta voimakkaasti, aivan kuten kaukanakin olevaa kohdetta.

KUVANVAKAAJA AUTTAA HÄMÄRÄSSÄ

Kuvanvakaaja voi olla joko objektiivissa tai rungossa, ja eri valmistajat merkkaavat sen objektiiviin omalla merkinnällään. Esimerkiksi Canonilla merkintä on IS (image stabilizer) ja Nikonilla VR (vibrate reduction). Vakaaja vähentää pitkillä suljinajoilla käsien aiheuttamaa tärinää, mutta ei mahdollista paremman valovoiman tavoin lyhyempiä, nopean liikkeen pysäyttäviä suljinaikoja. Vakaaja on silti mainio ominaisuus objektiivissa, ja uusin teknologia mahdollistaa terävät kuvat jopa 1/10s suljinajalla myös telepolttoväleillä (jos ei turhaan ala käsillään vispaamaan). Kuvanvakaaja on lyömätön apu myös käsivaralla videokuvattaessa!

ERIKOISLINSSEJÄ ERIKOISIIN TARKOITUKSIIN

Ultralaajakulma & kalansilmä

Erittäin laajan kuvakulman objektiiveilla (täyskennolla esimerkiksi 16-35mm, crop-kennolla esim. 10-20mm) saadaan kuvaan mahdutettua paljon asiaa, esimerkiksi sisätiloissa tai maisemia kuvatessa. Ne myös tarkentavat usein hyvin lähelle, jolloin kohteen mittasuhteet vääristyvät mutta saadaan aikaan hauska efekti. Kalansilmäobjektiivissa vääristymää ei yritetäkään korjata, vaan tuloksena on keskeltä pullistunut kuva.

Makro

Virallisesti makro-objektiivilla tarkoitetaan linssiä, joka taltioi kohteen kameran kennon pinnalle vähintään samankokoisena kuin se luonnossa on (suurennossuhde 1:1). Monissa zoomeissa käytetään kuitenkin myyntivalttina makro-sanaa, ja kyllähän niillä toki usein lähelle päästään. Mutta jos kukat ja perhoset erityisesti kiinnostavat, esimerkiksi 100mm makro-objektiivi tarjoaa valovoimaa, terävyyttä ja mainion suurennoksen ilman että tarvitsee mennä aivan ötökkään kiinni. Erilaisilla lisävälineillä, kuten lähilinsseillä tai loittorenkailla voidaan päästä yhä lähemmäs. Makro-objektiivilla voidaan toki tarkentaa myös kauas, eli se toimii hienosti myös vaikkapa muotokuvauksessa.

Tilt-shift

Perspektiivinkorjausobjektiivin tunnistaa heti sen kyljessä olevista säätöruuveista. Tilt-toiminnolla objektiivi taipuu keskeltä, jolloin tarkennusaluetta voidaan pienentää ja saada laajatkin maisemat näyttämään miniatyyrisiltä. Moni tietää tämän älypuhelimien efektinä. Shift-ruuvi taas siirtää objektiivia ylös tai alas suhteessa kuvakennoon, jolloin perspektiivi muuttuu, ja vaikkapa rakennusten suorat seinät saadaan myös valokuvaan täysin suoraksi.

LASIIN KANNATTAA INVESTOIDA

Aloitteleva kuvaaja tutustuu järjestelmäkameran perusasioihin hienosti peruszoomilla, mutta tämän jälkeen valokuvauksen uudet ulottuvuudet aukeavat lähinnä uudenlaisten objektiivien avulla, ei runkoa päivittämällä. Kit-objektiivin jälkeen valovoimainen 50mm linssi tai 200mm tele mahdollistavat aivan uudenlaiset kuvat. Kannattaa muutenkin investoida mieluummin laadukkaaseen linssiin ensin, koska jos et ala merkkiä vaihtamaan, käy se mitä luultavimmin myös uudempaan parempaan runkoon tulevaisuudessa. Hyvin pidetyt objektiivit myös pitävät arvonsa huomattavasti pidempään kuin jatkuvasti päivittyvät rungot, ja käytettyjen objektiivien markkinoilta voikin tehdä hyviä löytöjä!

Valokuvauksen perusteetKamerat Järjestelmäkamerat valokuvaus