Hyviä kuvia puhelimen kameralla
Julkaistu:
Ammattilaiskuvaajien touhuja katsoessa saattaa amatöörille tulla vaikutelma mahdottomasta välineurheilusta. On totta, että esimerkiksi urheilu- tai lintukuvaus vaativat tietyn tason kaluston, jotta tuloksista tulisi edes kohtalaisia. Kuitenkin useimmat ”helpommat” kuvausaiheet eivät vaadi suuria investointeja, vaan aivan riittävä kamera löytyy jo useimmilta taskusta: kamerapuhelin.
Huonollakin kameralla voit ottaa loistavan kuvan! Hyvä kuvahan ei tarkoita pelkästään teknistä laatua, vaan myös tilanteen ja ”taiteellisen” näkemyksen tulee olla kohdillaan. Ja väittäisinpä että kaksi jälkimmäistä voivat onnistuessaan korvata ensimmäisen kokonaan.
Tässä blogissa koitan pitää kaluston tekniset tiedot mahdollisimman taka-alalla, ja antaa yleismaailmallisia kuvausvinkkejä, jotka pätevät kameraan kuin kameraan.
Kohteen tasolle
Kun päätät ottaa kuvan jostain kohteesta, älä tyydy ottamaan kuvaa suoraan kasvojesi korkeudelta tai siitä kohdasta missä satut seisomaan. Pohdi, mistä suunnasta kohde tulisi parhaiten oikeuksiinsa. Leikkimielisesti on sanottu, että mitä vaikeammassa asennossa kuvaaja on, sen parempi kuva tulee!
Yläkulma eli lintuperspektiivi saa kohteen näyttämään pienemmältä, alakulma eli sammakkoperspektiivi suuremmalta ja samalla mahtipontisemmalta. Hyvä yleissääntö on laskeutua kohteen silmien tasolle, jolloin taustalle saadaan yleensä mukavasti syvyyttä (jos kohteella ei ole silmiä, voit kuvitella missä ne olisivat).
Otetaan esimerkiksi nurmella juokseva koiranpentu: jos kuvaat omalta korkeudeltasi, näemme lähinnä koiran selkäpuolelta, sekä nurmikkoa taustalla. Mutta jos istahdat nurmikolle, tai vielä parempi, asetut mahalleen maahan makaamaan ja kuvaat koiranpennun näkökulmasta, saat iloisen veitikan kasvot paremmin esiin, sekä taustalle puita, pensaita, ehkä taivastakin.
Yleinen aloittelijan moka on kiinnittää huomiota vain kohteeseen ja unohtaa tausta. Yleissääntönä taustan kannattaa tietysti olla mahdollisimman siisti ja huomiota herättämätön. Jos taustalla kuitenkin on häiritseviä tai muuten selkeästi erottuvia asioita, kannattaa ne sijoittaa kohteen viereen, ei suoraan taakse (paitsi jos kohteella voidaan peittää taustan elementti kokonaan). Esimerkiksi taustalla kasvavaa yksittäistä mäntyä ei kannata laittaa “kasvamaan” suoraan kuvattavan henkilön päästä.
Sommittelun klassikkosääntöjä
”Jos et saa tarpeeksi hyviä kuvia, olet liian kaukana”. Itse kohteen lisäksi ei kannata jättää rajaukseen mitään ylimääräistä, ellei se tuo aiheeseen jotain perusteltua lisäsisältöä. Tietenkään liian ahtaasti ei kannata kuvaa rajata, vaan kohteen ympärillä saa olla vähän ilmaa. Enin tyhjä tila kannattaa sijoittaa aina katseen suuntaan, ei pään taakse. Lisäksi ihmisiä kuvatessasi vältä suoraan nivelien kohdalta rajausta.
Kultainen leikkaus lienee tuttu käsite kaikille vähänkään kuvataidetta harrastaneille. Sillä tarkoitetaan kuva-alan jakamista kolmasosiin sekä vaaka- että pystysuunnassa, jolloin kuvan keskiosaan muodostuu neljä huomiopistettä. Kun sommittelet kohteen noihin pisteisiin, saadaan yleensä esteettisesti miellyttävämpi tulos, kuin että kohde olisi täysin keskellä tai aivan reunassa. Samaan tyyliin maisemakuvassa taivaanrantaa ei kannata sijoittaa keskelle, vaan kuvan ylempään tai alempaan kolmannekseen.
Taivaanrannasta puheenollen – sommittele se suoraan! Kultaisen leikkauksen apuviivat ovat siihen helppo ratkaisu, ja ne saa näkyviin useimmissa kameroissa ja älypuhelimissa. Jos taivaanranta on esimerkiksi metsän takana piilossa, voit katsoa apua puista; ne kasvavat yleensä suurin piirtein pystysuoraan.
Tavoitteena oikea valotus
Kuvan tilanteenmukainen valottaminen on valokuvauksen kulmakivi. Yleensä ongelmia tuottaa liian vähäinen valo, mutta ei keskipäivän kovin auringonpaiste kovine kontrasteineen ole sekään yleensä optimaalinen. Varsinkin ihmisiä kuvatessa yritä etsiä mahdollisimman pehmeä tai sopivasti sivusta tuleva valo. Maisema- ja luontokuvauksessa aamu ja ilta ovat parhaita vuorokaudenaikoja. Vastavalo saattaa joissain tilanteissa näyttää hienolta, mutta on haastava saada taltioitua oikein.
Jos ja kun emme perehdy valotuksen tekniikkasanastoon, oletamme, että käyttämäsi kamera valottaa kaiken aina automaattisesti. Vaikka manuaalisäätöjä ei löydy, voi valotukseen vaikuttaa yleensä valitsemalla valon mittaus sopivasta kohti. Jos kuvaat kännykällä, valitse ensin pistemittaus asetuksista päälle, ja sen jälkeen voit valita haluamasi kohdan kuvasta sitä napauttamalla. Huomaa, että joskus myös tarkennus mitataan tuosta kohdasta.
Jos valo on tasainen koko kuva-alalla, ei mittauspisteen valinnalla ole suurta väliä. Sen sijaan vaikkapa auringonlaskua vastavaloon kuvattaessa on suuri merkitys, mittaako kamera valon auringon kohdalta vai esimerkiksi etualan maastosta. Kirkkaasta auringosta mitattaessa muu kuva-ala todennäköisesti alivalottuu, ja vastaavasti muualta mitattaessa auringon kohta ylivalottuu.
Keskitien löytäminen voi olla haastavaa, mutta usein sopiva mittauspiste löytyy jostain edellä mainittujen välimaastosta – sekä auringosta että maastosta saadaan näin näkyviin yksityiskohtia kameran suorituskyvyn rajoissa. Lähes kaikista kameroista löytyy onneksi myös valotuksen kompensointi, jolla voi yksinkertaisuudessaan joko lisätä tai vähentää valoa. Kamera mittaa valotusta yhä automaattisesti, mutta huomioi säätämäsi asetuksen.
Monista älypuhelimien kameroista löytyy nykyisin myös HDR-toiminto (high dynamic range), joka voi auttaa haastavissa valotilanteissa. Kamera ottaa nopeasti useamman kuvan eri valotuksilla, jotka se yhdistää digitaalisesti käyttäen tummiin kohtiin ylivalotettua ja vaaleisiin kohtiin alivalotettua otosta.
Epätarkkojen kuvien eliminointi
Hämärässä kuvaaminen on perinteisesti kännyköillä haastavaa, joskin tässä on edistytty aimo harppauksia viime vuosina. Liian pimeässä kamera joutuu kuitenkin käyttämään suurempia herkkyyksiä, mikä aiheuttaa kuvaan kohinaa ja epätarkkuutta, sekä pidempiä suljinaikoja, mikä taas aiheuttaa kuvan tärähdyksen helpommin (pahoitteluni näistä kahdesta tekniikkatermistä, vaikka minun piti olla niitä käyttämättä).
Ihmisen kädet tahtovat yleensä olla heiluvaista sorttia, joten ne kannattaa tukea johonkin, jos vain mahdollista. Seinä, pöytä, puun runko… tai tietysti jos omistat jalustan, kannattaa kamera kiinnittää siihen. Toinen varsin ilmiselvä apukeino on valon lisääminen: avaa ikkunaverhoja, laita lisää valoja päälle, tai käytä salamavaloa.
Suoraan kameran suunnasta tuleva salama, mikä kännykkäkameroiden ja pokkareiden tapauksessa on usein ainoa salamavaihtoehto, ei kuitenkaan yleensä imartele kohdetta, päinvastoin. Vaikka tärähdys estettäisiinkin, moni ei uskalla tämän vuoksi käyttää salamaa lainkaan. Täysin pimeässä kannattaakin valonlähde hakea ensisijaisesti jostain muualta. Sen sijaan vastavalotilanteessa suoraan kohti osoitettu salamavalo voi toimia hyvänä täytevalona!
Tunne kamerasi ominaisuudet
Monet nykyajan digikamerat ihan edullisimmastakin päästä sisältävät yleensä aloittelijaa helpottavia kuvaustiloja ja opastusta. Maisema, muotokuvaus, lähikuvaus, yökuvaus, lemmikki, ilotulitus… Jotkut toimivat paremmin, toiset heikommin. Tutustu näihin ja kokeile rohkeasti. Mitä paremmin tunnet kamerasi ominaisuudet, sen paremmat mahdollisuudet sinulla on myös saada onnistuneita kuvia.
Älä myöskään unohda jälkikäsittelyä, jos halajat mahdollisimman hienoa lopputulosta. Myös älypuhelimeen saat nykyään varsin monipuoliset muokkausmahdollisuudet ilmaisellakin ohjelmalla. Itse kuvaamisessakaan ei tarvitse tyytyä kännykän omaan kamerasovellukseen, vaan saatavana on vaihtoehtoja niin Androidille kuin iPhoneen.
Jos valokuvaaminen kiinnostaa tosissaan, kannattaa kuitenkin hankkia kamera, josta myös manuaaliasetukset löytyvät ja opetella käyttämään niitä. Perusasioita näihin on avannut Hannu aiemmassa blogissamme.
