Saavutettavuus videoissa – tekstitys haltuun

Julkaistu 11.10.2022

Videot ja äänitteet osana esimerkiksi verkkosivuston mediaa parantavat jo itsessään sisällön saavutettavuutta monille käyttäjille. Henkilöiden, joilla on oppimis- tai lukivaikeuksia, on usein helpompi keskittyä videoiden katsomiseen (ja itse asiassa videot ovat monesti kenen tahansa valinta varsinkin oppimismateriaalina). Tilaisuuksien tallenteet taas ovat erityisen hyödyllisiä heille, joiden on vaikea päästä paikan päälle tapahtumiin.

Lainsäädännössä ja saavutettavuus- eli WCAG-vaatimuksissa videoista ja äänitteistä käytetään termiä “aikasidonnainen media”. Vaatimukset koskevat lainmukaisesti julkisen sektorin palveluita, sekä finanssialan toimijoita, järjestöjä ja hankkeita, jotka saavat yli puolet rahoituksestaan julkisilta tahoilta. Esimerkiksi EU vaatii rahoittamiensa hankkeiden kaikki videot saavutettaviksi. Saavutettavuuden huomioimisesta on kuitenkin hyötyä aina, vaatipa laki sitä tai ei.

Tekstityksestä on hyötyä kaikille

Direktiivien osalta videoiden saavutettavuus tarkoittaa käytännössä niiden tekstittämistä. Ilman säännöksiäkin tekstityksistä on tullut viime vuosina enemmän sääntö kuin poikkeus. Sosiaalisen median videoita katsotaan usein kännykällä paikoissa, joissa taustamelun takia ääntä ei kunnolla kuule. Äänenvoimakkuutta ei myöskään voida aina nostaa, eikä käytettävissä ole aina kuulokkeita. Videoiden katselun ilman ääntä on siis yleistynyt paljon.

Videon äänenlaatu voi myös olla heikko, tai puheen artikulointi epäselvää, jolloin tekstitys tukee sisällön ymmärtämistä. Uutta kieltä opettelevat hyötyvät paljon tekstityksistä. Kaikista olennaisinta tekstitys on tietysti henkilöille, joilla on kuulovamma.

WCAG vaatii tekstityksen kaikkiin videoihin, paitsi jos kyseessä on mediavastine. Tämä tarkoittaa, että videon sisältö on kokonaisuudessaan saatavilla verkkopalvelussa tekstimuodossa, ja video on tarkoitettu vain tekstin tueksi.

Tekstitystekniikoita on monia

Saavutettavuusmääräykset eivät tarkemmin määrittele, millaisella tekniikalla tekstitys täytyy videoon tehdä. “Open captions” tarkoittaa sitä, että tekstitys on pysyvästi videossa itsessään ja aina näkyvillä. “Closed captions” taas tarkoittaa, että tekstitys tulee erillisestä tiedostosta, ja käyttäjä voi klikata sen päälle tai pois.

Molemmilla tavoilla on etunsa videon tarkoituksesta ja julkaisukanavasta riippuen, mutta yleensä kannattaa käyttää closed captions -tekniikkaa, mikäli mahdollista. Tekstityksen piilottaminen käyttäjän näin halutessa on hyvä ominaisuus ja monissa videopalveluissa tekstityksen ulkoasua pystyy myös mukauttamaan mieleisekseen. Closed captions mahdollistaa myös tekstistä puheeksi -ominaisuuden käyttämisen, mikäli käyttäjälle on apua sellaisesta.

Jos videosi on YouTubessa, voi closed captions -tekstityksen toteuttaa palvelun omalla tekstitystyökalulla. Ohjeet sen käyttöön löytyvät YouTuben ohjeista.

Closed captions onnistuu myös siihen tarkoitetulla ohjelmistolla tai vaikkapa Windowsin muistiolla. Alla esimerkki tekstien ja aikakoodien asettelusta, jota käytetään muistiolla kirjoittaessa. Muistio tallentaa tiedoston oletuksena “.txt” -muotoon, mutta vaihtamalla tiedostopäätten “.srt” saa tekstityksen toimimaan universaalisti lähes kaikissa katseluohjelmistoissa ja netin videopalveluissa.

Open captions -tekstitys taas toteutetaan videoeditointiohjelmalla. Tekstin väreissä ja fonteissa ei kannata ryhtyä taiteelliseksi, vaan selkeys on totta kai tärkeintä. Valkoinen väri sekä tummennettu tausta tekstille erottuvat yleensä hyvin. Tekstin paikka kuvan alareunassa keskellä tai vasemmalla ovat vakiintuneet vaihtoehdot, joista ei kannata poiketa. Huomioi kuitenkin, ettei teksti peitä mitään olennaista tietoa.

Tekstittäessä ei kannata välttämättä kirjoittaa sanasta sanaan, mitä videolla puhutaan. Esimerkiksi puhekielisyyksiä, takelteluja tai mutkikkaita lauserakenteita kannattaa oikoa selkeämmiksi ja kirjakielisemmiksi, jotta tekstitystä on helppo lukea. Hyvät ohjeet tekstittämiseen antaa Kaisa Vitikainen Yleisradiosta tällä videolla.

Jos videolla kuuluu puheen lisäksi muita ääniä, joiden äänilähde ei näy kuvissa, mutta ne ovat sisällön tai tarinan ymmärtämisen kannalta olennaisia, tulee nekin tekstittää. Esimerkiksi [ovi aukeaa] tai [palovaroitin alkaa soida] yms.

Muita keinoja parantaa videoiden saavutettavuutta

Videon saavutettavuus kannattaa tarkistaa sekä katsomalla se ilman ääniä, että kuuntelemalla se katsomatta kuvaa. Jos molemmissa tapauksissa kaikki sisältö käy ilmi selkeästi, saavutettavuusvaatimukset on varmasti täytetty.

Kuvailutulkkaus tarkoittaa, että videolla tapahtuva visuaalinen sisältö puhutaan myös ääneen. Ihan joka tuotannossa tällainen ei onnistu (esimerkiksi fiktiivinen mainoselokuva), mutta esimerkiksi ohjevideoihin se on tärkeä lisä. Esimerkiksi jos tuotteen kansi avataan kiertämällä sitä myötäpäivään, videolla tulisi olla kuvan lisäksi sekä tekstinä että puheena “avaa tuote kiertämällä kantta myötäpäivään”.

Varsinkin infoa jakavissa videoissa kannattaa kiinnittää huomiota sisällön selkeyteen kaikin puolin. Eteneekö leikkaus tarpeeksi rauhallisesti? Onko puhe tarpeeksi selkeää? Ovatko infografiikat ja animaatiot selkeitä? Selkokeskuksen ohjeistus antaa hyviä ja yksityiskohtaisia vinkkejä videosisällön selkeyden huomioimiseen.

Äänitteiden saavutettavuudesta

Saavutettavuusvaatimuksissa videoiden kanssa saman kategorian alle kuuluvat äänitteet. Jos julkinen verkkopalvelu sisältää äänitteen, tulee sama sisältö tarjota myös tekstimuodossa, helposti äänitteen yhteydessä. Tekstistä tulee käydä ilmi, kuka puhuu, sekä muut äänet, kuten esimerkiksi musiikki. Kuten tekstittäessä, aina ei välttämättä kannata kirjoittaa sanasta sanaan, vaan puhekielisyyksiä voi korjailla helpommin luettavaan muotoon.