Kuvaamisen säännöt– Missä saa kuvata ja ketä?

 kategoriassa Valokuvausta, Videokuvaus

Valokuvien määrä on kasvanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana räjähdysmäisesti. Melkeinpä jokaiselta löytyy kamera taskusta kännykkään integroituna, eikä järjestelmäkameroidenkaan myynti ole laskemaan päin. Tämän lisäksi kuvia myös julkaistaan internetissä ennennäkemättömällä tahdilla muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Kuvaamisen ja nettijulkaisun yleistyessä myös keskustelu kuvattavien kohteiden yksityisyydestä on monimutkaistunut. Oikeuteen asti on päätynyt muun muassa tapaus, missä riistakamera on kuvannut myös naapurin maita. Facebookin puskaradioon pyörävarkaasta todistusaineistoksi kuvan julkaissut saattaakin syyllistyä itse rikokseen! Ketä siis saa kuvata ja missä? Ja melkeinpä tärkeämpi: mitä saa julkaista ja missä?

Julkisella paikalla saa aina kuvata

Julkiseksi paikaksi luokitellaan esimerkiksi kadut, torit, puistot, metsät, juna- ja bussiasemat, lentoasemien ja kauppakeskusten yleiset alueet, kirjastot, koulut ja samantapaiset julkisen palvelun laitokset, sekä sairaaloiden ja terveyskeskusten aulat ynnä muut yleisölle avoimet alueet. Näissä paikoissa saat lain mukaan kuvata vapaasti, eivätkä yksityiset henkilöt tai viranomaiset voi sitä kieltää ilman erityistä syytä. Oikeus perustuu sananvapauslakiin, jonka mukaan ”sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkaista ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” (Toinen luku, 12. §)

Julkisella paikalla saat siis kuvata ketä tahansa ilman hänen erillistä lupaansa, jos kuvassa ei ole mitään häntä kohtaan loukkaavaa, eikä kuvan ottaminen aiheuta hänelle vahinkoa. Toki kuvausluvan kysyminen kohteelta on hyvien tapojen mukaista, eikä ketään ole syytä kuvata hänen tahtomattaan. Silti kukaan ei voi lain mukaan vaatia sinua esimerkiksi poistamaan ottamaasi kuvaa, jos sille ei ole riittävää syytä. Rajan vetäminen riittävään syyhyn voi kuitenkin olla vaikeaa tilanteesta riippuen. Vaikka et olisikaan syyllistynyt rikokseen, on kohteen toiveen kuuleminen aina kohteliaampaa kuin lakipykäliin vetoaminen.

Kysyvälle lupa usein myönnetään

Joihinkin sinällään ”julkisiin” paikkoihin voidaan kuvaaminen tai kuvausvälineiden tuominen kieltää sisäänpääsyn ehtona – näitä ovat esimerkiksi museot, näyttelyt, konsertit, urheilutapahtumat, liikuntahallit ja laivat. Kaupat, baarit ja ravintolat ovat tässä asiassa harmaalla alueella: kuvaamista niissä ei teknisesti voida kieltää, mutta tapauksesta riippuen kuvaajaa voidaan pyytää poistumaan. Väkivalloin ketään ei saa kuitenkaan poistaa muu kuin vartija tai poliisi. Fiksu kuvaaja ottaa selvää ennakkoon esimerkiksi keikalle tai urheilukilpailuun mennessään, saako kuvata.

Kuvauslupa pitää aina kysyä kotirauhan suojaamiin paikkoihin. Näitä ovat kodit, kotien piha-alueet, hotellihuoneet, vanhainkodit, asuntoautot, pukeutumis-, pesu- ja saunatilat, yleisöltä suljetut julkisten rakennusten tilat, sekä yksityistilaisuudet. Lisäksi puolijulkisissa paikoissa, kuten yritysten toimistoissa ja tuotantotiloissa, ei saa kuvata ilman erillistä suostumusta.

Salaa kuvaaminen voidaan helposti tulkita salakatseluksi, jos se tapahtuu yksityisyyssuojan alueella, ja rangaistus voi olla sakkoja tai jopa vuosi vankeutta. Olosuhteet kuitenkin sanelevat paljon. Esimerkiksi perhejuhlissa kotitalon pihalla vieraiden yleensä oletetaan varautuneen siihen, että paikalla saatetaan kuvata, ilman lupien kyselemistä. Sen sijaan omalle tontille sijoitettu riista- tai valvontakamera pitää suunnata tarkasti niin, ettei naapurin touhut vain tallennu videolle.

Huomaathan, että edellä mainitut säännöt koskevat nimenomaan Suomea, joka on tässä suhteessa varsin vapaa maa. Ulkomaille matkustaessasi ota selvää etukäteen kuvauslainsäädännöstä, koska se saattaa olla huomattavasti tiukempi!

Julkinen ei välttämättä ole julkaistavaa

Sananvapauslaki suojelee ehkä oikeuttasi kuvata julkisilla paikoilla, mutta on eri asia mitä saat laittaa kaikkien nähtäville. Jos henkilö esiintyy kuvassa asiallisessa yhteydessä, eikä häntä pilkata julkaisemisen yhteydessä mitenkään, saat julkaista kuvan taideteoksena esimerkiksi valokuvausportfoliossasi ilman erillistä lupaa. Jos kuva päätyy esimerkiksi sanomalehteen, kuuluu kuvatun henkilön nimen maininta hyviin lehtimiestapoihin. Jos kuvassa on yli viisi ihmistä ilman, että kukaan on selkeästi muita enemmän esillä, ei nimiä tarvitse mainita.

Aivan eri säännöt astuvat voimaan, kun taideteos tai lehtikuva vaihtuu mainokseksi. Markkinoinnissa ei saa koskaan käyttää kuvaa ilman siinä esiintyvien henkilön lupaa. Alaikäisten kohdalla tarvitaan lisäksi huoltajan suostumus. Luvan lisäksi kuvatulla on tietysti oikeus korvaukseen hänen kuvansa käytöstä mainonnassa.

Mielenkiintoisia julkaisun rajatapauksia ovat esimerkiksi kuvat rikollisesta toiminnasta. Jos vaikka julkaiset somessa kuvan pyörävarkaasta ja henkilö on tunnistettavissa, kyse voi olla yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Toki kuvaa voidaan virkavallan kanssa käyttää apuna voron jäljityksessä, mutta internettiin julkaisuun ei ole mitään syytä. Ja jos käy ilmi, että kuvattu onkin syytön, syyllistyt itse kunnianloukkaukseen. Uutisissa huomiota ovat saaneet myös tapaukset, missä opettajaa on kuvattu kesken oppitunnin ja materiaali on ladattu nettiin. Jos koulun järjestyssäännöt kieltävät oppitunnilla kuvaamisen, se on tietysti kiellettyä, mutta jos kyseessä on normaali opetustilanne, ei rikosta ole tapahtunut. Eri asia on, jos julkaisuun liitetään halventavaa tekstiä, ja silloin puhutaan taas kunnianloukkauksesta.

Pähkinänkuoressa:

  • Julkisella paikalla saat kuvata ja kuvat julkaista asiallisessa yhteydessä.
  • Kotirauhaa ja yksityisyyden suojaa pitää aina kunnioittaa.
  • Jos vain mahdollista, kannattaa kysyä kuvattavalta aina kuvaus- ja julkaisulupa.
  • Älä kuvaa tai julkaise kuvaa, jossa joku on loukkaavassa tilanteessa tai ei halua itseään kuvattavan.
  • Mainos- ja markkinointimateriaalissa esiintyvältä pitää aina olla lupa kuvaamiseen ja julkaisuun, mieluiten kirjallinen sopimus.
Hyviä kuvia kännykkäkameralla